Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Näyttökuva 2016-06-04 kello 0.16.57

Helen Macdonald: H niin kuin haukka
Suom. Irmeli Ruuska. Gummerus 2016.
Kannen suunnittelu: Chris Wormell

Kun elämä on hajalla, ihminen pakenee. Mutta aina ei juosta poispäin. Joskus juostaan avuttomina kohti.

Helen Mcdonald (s. 1970) on kirjoittanut kirjan, jonka nimen ensimmäisen kerran kuultuani luulin kyseessä olevan Sue Craftonin uuden dekkarin (Macdonald tai Crafton, sehän on melkein sama; en tunne dekkaristiakaan, koska en juurikaan lue dekkareita). En siis pitänyt kiirettä kirjaan tutustumisella. Muutaman arvostelun luettuani tajusin, että kyseessähän on ihan eri kirjailija ja ihan eri genre. Mea culpa.

H niin kuin haukka on omaelämäkerrallinen teos, mutta jokin siinä muistuttaa romaania. Sen sävy on osittain melankolinen, koska Macdonald kertoo toipumisestaan isänsä kuoleman aiheuttamasta masennuksesta. Toipumisessa auttaa ryhtyminen haukankasvattajaksi ja Mabel-haukan kanssa eläminen vuodenkierron läpi. Toki Helen on jo lapsena ollut kiinnostunut haukoista, lukenut niistä kaiken ja seurannut käytännössä haukankasvatusta.

Haukat ovat petolintuja, mutta niiden kasvattamisessa on kyse kesyttämisestä. Se onnistuu kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti. Saalistusvietti ja petoeläimen luonto pitävät huolen siitä, että vaikka Helen lopulta tuntee muuttuvansa itsekin haukaksi ja näkee maailman vain haukan silmin, on haukka kesyynnyttyään kuitenkin aina toisaalta vapaa – lentämään pois kasvattajansa luota – ja toisaalta viettiensä vanki.

Olin hajalla. Jokin syvällä sisimmässäni pyrki kokoamaan itsensä uudestaan ja käytti mallina olentoa, joka minulla oli hansikkaallani. Haukka oli kaikin tavoin juuri sellainen kuin minäkin tahdoin olla: yksinäinen, tyyni, surusta vapaa ja turta ihmiselämän kolhuille.

Muutuin vähitellen haukaksi. [–] Muutos tapahtui suremisen ja valvomisen kautta, sen kautta että lakkasin olemasta oma itseni.

Yksi ensimmäisistä koskaan lukemistani novelleista on Giovanni Boccaccion (1313–1375) Metsästyshaukka. Se on Decameronen viidennen päivän yhdeksäs novelli. Olen ajatellut, että haukastus on nykypäivänä vain näytöslaji, jota esitellään keskiaikaan liittyvissä tapahtumissa maailmalla. Olin väärässä. Haukastusta harrastetaan edelleen. Äidinkielen opettajain liiton tehtävämonisteessa on kiinnostava vinkki lisälukemiseksi haukastuksen kulttuurihistoriaan. Haukastukseen liittyy paljon symboliikkaa, joka osaltaan luo  H niin kuin haukasta hyvin monitasoisen kirjan: kyseessä on henkilökohtainen päiväkirja, kulttuurihistoriallinen teos, petoeläimestä kertova tietoteos, myyteistä ja merkityksistä mutta yhtä paljon kirjoittajan henkilökohtaisesta avautumisesta viimeistellyn silauksensa saava hieno esikoisteos. Toisena tasona päiväkirjan merkintöihin kirjailija kertoo T.H. Whiten, taitamattoman haukankasvattajan, homoseksuaalisuutensa kätkeneen englantilaisen kirjailijan ja opettajan teoksesta The Goshawk ja Whiten elämästä sen kautta.

Kaikki haukassa on muotoutunut ja virittynyt metsästystä ja tappamista varten. Eilen huomasin, että jos imaisen ilmaa hampaiden välistä ja vinkaisen kuin loukkaantunut kaniini, haukan varpaiden jänteet supistuvat silmänräpäyksessä ja kynnet pureutuvat hansikkaaseen hirmuisella, rusentavalla voimalla. Tappava ote on syvälle haukan aivoihin iskostunut vanha toimintamalli, luontainen reaktio, joka ei ole vielä löytänyt ärsykettä, jonka kuuluisi laukaista se.

Ihmisen ja eläimen suhde on mysteeri, jota itse olen pohtinut sen takia, että haluaisin koiranomistajaksi. Olen harkinnut koiran hankkimista jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta aina keksin esteitä ja syitä olla ryhtymättä koiran emännäksi. Lapsuudenkodissani ei ollut kotieläimiä, ja minulta puuttuu kokemus siitä, millaista on ihmisen ja eläimen yhteiselo arjessa. Siksi kynnys ryhtyä koirankasvattajaksi on korkea. Lisäksi minua kiinnostavat rodut ovat usein juuri sellaisia, joilla on vahva metsästysvietti. Mietin, pärjäänkö sellaisen eläimen kanssa.

 Haukan kanssa metsästäminen vei minut aivan ihmisyyden rajoille. Ja sitten jonnekin vielä kauemmas, missä en ollut enää lainkaan ihminen. [–] Mutta joka kerta, kun haukka sai kiinni jonkin eläimen, minä lakkasin olemasta eläin ja muutuin jälleen ihmiseksi. Se oli suuri arvoitus, ja se esitettiin kerran toisensa perään.

Kertomukseen Helen Macdonaldin surusta ja siitä toipumisesta on helppo samaistua. Yksinelävä, akateeminen, kotia vaihtava, isänsä menettävä nuori nainen on juuri niin juureton kuin monet muutkin ikäisensä ihmiset. Elämä menee kuitenkin eteenpäin, surusta jokainen löytää oman tiensä ulos, kuka milläkin tavalla. Elämä ei voi pysähtyä, vaikka ihminen välillä niin haluaisikin.

Surun arkeologia ei ole järjestelmällistä. Pikemminkin se on maan kääntämistä lapiolla, niin että esiin ilmaantuu sellaista mikä on unohtunut.Päivänvaloon nousee yllättäviä asioita: ei vain muistoja vaan myös mielentiloja, tunteita, aiempia tapoja tarkastella maailmaa.

H niin kuin haukka on kirjavuoden 2016 kohokohtia. Harvoin kustantajalla on mahdollisuus julkaista kirja, joka on ensimmäinen laatuaan. Ja miten hienolla tavalla ensimmäinen! H niin kuin haukka jakaa sijan omassa arvoasteikossani vuoden parhaan kirjan tittelistä Elena Ferranten Loistavan ystävän kanssa. Olen iloinen, että sain tutustua Heleniin, kanahaukka Mabeliin, T.H. Whiteen ja haukastuksen kulttuurihistoriaan.

 H niin kuin haukasta ovat bloganneet myös muun muassa Tuijata, Lumiomenan Katja, Kirjakko ruispellossa ja Kulttuuri kukoistaa -blogin kaima Arja ja Kirsin kirjanurkka.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Helen Macdonald: H niin kuin haukka

  1. Paluuviite: Blogistania äänestää vuoden 2016 parhaista kirjoista | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s