Blogistanian valiot – ja kirjat, jotka jäivät kesken

Facebookissa kiersi vuodenvaihteen aikaan kirjahaaste, jossa piti kertoa viidenlaisista kirjoista. Yksi kategoria oli kirja, joka jäi kesken.

Tammikuu on jo pitkällä ja yöpöydällä on lojunut monta viikkoa useampi kesken oleva opus. Lukeminen ei nyt tunnu etenevän yhtä intensiivisesti kuin aiemmin. Onneksi lukeminen ei ole nopeuslaji.

IMG_474663711

Paavo Rintalan Minä, Grünewald (Otava 1990) on ollut lukulistalla jo kauan. Harmi, että sen alun esseemäinen, mutta hajanainen 60-sivuinen kirjoitus vei suurimman innon jatkaa kirja loppuun. Aineksia romaanissa pitäisi olla, koska se käsittelee yhtä vaikuttavimmista taidehistorian teoksista, Mathias Grünewaldin vuonna 1515 valmistunutta Isenheimin luostarikirkon alttaritaulua. Kristuksen kärsimyksiä kuvaava alttaritaulu sijaitsee nykyään Colmarin kaupungin Unterlinden-museossa. Vuosisatojen ajan säveltäjät, kuvataiteilijat ja kirjailijat ovat jääneet teoksen valtaan ja inspiroituneet siitä. Tässä Helsingissä ilmestyvässä Kirkko & Kaupunki -lehdessä ollut juttu alttaritaulusta parin vuoden takaa. Ehkä pääsen vielä Rintalan romaanissakin vauhtiin.

Ennen joulua lainasin kirjastosta klassikon, Virginia Woolfin Oman huoneen (Kirjayhtymä, 1980 alkuteos 1928, suom. Kirsti Simonsuuri), kirjan josta tiedän paljon, mutta jota en ole lukenut. Sekin nyt odottelee, josko ehtisin vielä lukea ennen eräpäivää.

Runoilija Johanna Venhon ensimmäinen romaani, Syntysanat (WSOY 2011), vaikuttaa sekin hyvältä, mutta on alkutekijöissään. Sillä ei ole kiire, joten ensin kirjaston kirjat ja muut lainatut.

George Saundersin Joulukuun kymmenes (Otava 2015, suom. Markku Päkkilä) on muutaman novellin perusteella vahvasti kisaamassa Stonerin kanssa viime aikoina luettujen kirjojen parhaimmuudesta. Silti sekin on kesken; novellit antavat tosin anteeksi tauot paremmin kuin romaani. En ihmettele että kokoelmaa on kehuttu, niin aito ja erilainen on Saundersin tapa kertoa päähenkilöistään.

Myös tänä keväänä uuden suomennoksen takia ajankohtainen Elena Ferrante on yöpöydällä. Hylkäämisen päivät (suom. Taru Nyström Abeille) on toinen Avain-kustantamon 2000-luvun alussa julkaisemista Ferrante-suomennoksista. Melkoista kirjavainua Avaimen perustajalta Anna-Riikka Carlsonilta, sillä nyt Ferrante on ehkä kirjamaailman kuumin nimi. Parin kuukauden sisällä WSOY julkaisee Ferranten kehutun Napoli-sarjan ensimmäisen romaanin Loistava ystäväni (suom. Helinä Kangas). Kirjailijan anonyymiys kiehtoo niin maailmalla kuin Suomessakin. Ulkokirjalliset seikat vaikuttavat, vaikkei kirjailija olisikaan julkisuudessa; Ferranten kirjoissa kiehtoo kirjallisuuden lisäksi rehellisesti sanottuna kirjailijakin. Miksi Ferrante haluaa pysytellä tuntemattomana, ja miten hän pystyy siihen nykyaikana? Tulevan romaanin kansi ei ole kovin kiinnostavan näköinen, mutta sisältö lienee tärkeämpi.

***

Tänä vuonna en ehtinyt osallistua kirjabloggaajien Blogistaniaan, joka valitsi vuoden 2015 kirjavaliot. Tässä kuitenkin Kirjasampo-sivuston koonti palkituista.  Kiitos ahkerat kirjabloggaajat, että tänäkin vuonna Blogistania järjesti äänestyksen. Oma suosikkini Stoner voitti käännöskirjojen vuoden 2015 sarjan. Kotimaisten romaanien voittajia Oneironia ja Kudottujen kujien kaupunkia en ole vielä ehtinyt lukea. Kunhan nyt näistä omista kirjoistani yhden edes loppuun saisin.

Kun nyt on vihdoin saatu eteläänkin lunta ja hiihtokelit, lukemisen kanssa ajasta kisaa myös ulkoilu, eivät enää pelkästään päivätyö ja opiskelu. Mutta hiihtolenkin jälkeen mikään ei voita kuumaa juomaa ja hyvää kirjaa. Nautitaan talvesta, kukin omalla tavallamme!

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Blogistanian valiot – ja kirjat, jotka jäivät kesken

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim sanoo:

    Tuo Saunders on kyllä hieno. En ihan saanut sitä mahtumaan kärkikolmikkoon blogistanian äänestyksessä, mutta ihan kannoilla se on. Pidin valtavasti.

    Toinen mainitsemistasi kirjailijoista, joka kovasti kiinnostaa on Ferrante. Olen lukenut häneltä vain teoksen Amalian rakkaus, mutta jo se vakuutti. Maailmallahan Ferrante tosiaan on aikaansaanut paljon puhetta. Jännityksellä odotan pääseväni Napoli-sarjan ensimmäisen teoksen kimppuun.

    • arjamatkalla sanoo:

      Ai olet lukenut jo Amalian rakkauden? Voi kun ehtisin itsekin lukaista molemmat aiemmin suomennetut romaanit ennen tuon Napoli-sarjan ensimmäistä suomennosta.
      Saunders on mulla aika alussa vielä; vasta kolme novellia olen ehtinyt lukea, mutta mielettömän hienot kertojanäänet novelleissa kyllä on.

  2. Paluuviite: Elena Ferrante: Loistava ystäväni | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s