Stoner

Näyttökuva 2015-12-27 kello 18.39.11

John Williams: Stoner
Suom. Ilkka Rekiaro. Bazar, 2015

Anna Gavalda on kirjoittanut yhden hyvän romaanin ja joitakin mitäänsanomattomia. Gavalda on kuitenkin tehnyt jotain, mistä kaikki hyvän romaanin ystävät ovat hänelle aina kiitollisuudenvelassa: Gavalda ihastui Stoneriin ja käännätti sen ranskaksi vuonna 2007. Sen jälkeen romaani on käännetty monille eurooppalaisille kielille, ja kirjasta onkin tullut ilmiö; olihan se julkaisunsa jälkeen 1965 lähes unohdettu kokonaan.

Luin Stonerin ja odotukseni olivat suuret. Olen kuullut romaanista vain kiittäviä arvioita, lukijoilta, joiden kirjallisuusmakua kunnioitan ja arvostan. En todellakaan pettynyt; en tosin vieläkään osaa sanoa, mihin romaanin lumo perustuu.

John Williams on eräässä harvoista haastatteluistaan todennut Stonerista muun muassa seuraavaa:

Mielestäni hän on aito sankari. Monet romaanin lukijat ajattelevat, että Stonerin elämä oli säälittävä ja epäonnistunut. Minusta hän eli hyvän elämän. Hänen elämänsä oli taatusti parempi kuin useimpien ihmisten. Hän teki työtä jota halusi tehdä, hänellä oli jonkinlainen tuntuma työhönsä ja hänellä oli ymmärrys siitä, miten tärkeää hänen työnsä oli. Hän näki arvoja, jotka ovat tähdellisiä… Minulle romaanissa on olennaista työn merkitys Stonerille. Opettaminen on hänelle työtä sanan hyvässä ja kunniallisessa merkityksessä. Ja työ antoi hänelle identiteetin ja teki hänestä sen mikä hän oli…

Voisiko yksi syy Stonerin suosioon olla sen kuvaama työn eetos? Romaanissa on toki muitakin puhuttelevia sivuteemoja, mutta Stonerin ja työn suhde on sen kaikkein läpitunkevin teema. Työn merkitys Stonerille on tärkeä: lapsena hän kasvaa ajattelemaan viljelevänsä maata, tekevänsä työtä ruumiillaan. Ruumiillinen työ vaihtuu kuitenkin henkisen pääoman kasvattamiseen, opiskeluun ja opettamiseen. Stonerin tehtävä ei olekaan viljellä maata (lat. agricultura) vaan viljellä ja siirtää eteenpäin henkistä pääomaa ja perintöä, kulttuuria (lat. colere, subst. cultura).

Huolimatta rakastamastaan työstä Stonerin työelämä ja -ura eivät ole vailla vaikeuksia ja taisteluja. On henkistä kiusaamista, puuduttavien kurssien vetämistä, oman tutkimuksen tekoa vähäisellä vapaa-ajalla. On rahan puutetta, epätyydyttävä yksityiselämä, vanhenevien vanhempien hoitaminen ja kuolemaan saattaminen. Stoneria pitää kuitenkin koossa työ ja sen merkitys. Stoneria ei irtisanota, häntä ei ulkoisteta, hän saa pitää työnsä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, romaani ilmestyi jo vuonna 1965, yli 50 vuotta sitten, ennen omaa syntymääni. Silti se puhuu minulle kuin läheinen ystävä. Maailma on 50 vuodessa muuttunut paljon, mutta ihminen ei sitten ehkä kuitenkaan niin paljon, etteikö Stonerin henkilöhahmo koskettaisi meitä 2015-luvulla eläviä. Ihmisen perustarve tehdä työtä, olla hyödyksi yhteisölleen, ei ole hävinnyt mihinkään. Nyt työtä vain on tarjolla entistä harvemmalle; todella harvoille sellaista työtä, jota rakastaa ja josta pitää.

Yliopisto on Stonerille turva, koti. Hän näki tulevaisuutensa

yliopiston suurena kirjastona, jota saatettaisiin laajentaa uusilla siipirakennuksilla ja kartuttaa uusilla niteillä ja josta kenties karsittaisiin vanhoja mutta joka pysyisi perustarkoitukseltaan olennaisesti muuttumattomana. Hän näki tulevaisuuden tässä instituutiossa, johon oli itsensä sitonut ja jota ymmärsi puutteellisesti; hän kuvitteli kehittyvänsä tuossa tulevaisuudessa, mutta näki tulevaisuuden vain kehityksen välikappaleeksi eikä sen kohteeksi.

Kerronnallisesti Stoner on hyvin perinteinen romaani, joka etenee kuin junanvaunut väistämättä kronologisesti eteenpäin. Asemille pysähdytään vain jotta seuraava Stonerin elämänvaihe saa alkunsa tai edellinen loppuu. Jokin Williamsin tavassa kirjoittaa päähenkilöstään tuo mieleeni Richard Powersin romaanit. Siinä missä Powers kertoo päähenkilöistään osana isompaa kuviota (maailmanhistoriaa, mustien historiaa, musiikin historiaa) Williams keskittyy kuitenkin päähenkilöönsä: näemme kuin muotokuva-asetuksin otetusta valokuvasta tarkkana vain Stonerin, kaikki muu – suuri pörssiromahdus, maailmansodat, avioliitto) on hieman epätarkkaa.

Stoner on yksi kirjavuoden huippuja. Ehkä jopa sen huippu. Liioittelematta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s