Karl Ove vs. kynä aka Taisteluni. Viides kirja

Näyttökuva 2015-08-14 kello 23.23.34

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Viides kirja.
Like, 2015.
Suom. Katriina Huttunen.

Halusin kirjoittaa, se oli ainoa asia mitä halusin, enkä voinut ymmärtää niitä jotka eivät halunneet [–].
Mikään muu ei riittäisi eikä voisi tyydyttää sitä janoa.
Niin, mitä janoa?
Miten siitä oli tullut niin voimakasta? Sanojen kirjoittamisesta? [–]
Se oli hulluutta, koska nimenomaan sitä en osannut. Kirjoitin hyviä aineita, kirjoitin hyviä artikkeleita, arvosteluja ja haastatteluja. Mutta heti kun istahdin kirjoittamaan kaunokirjallisuutta joka oli ainoa asia mitä halusin elämässäni tehdä, ainoa asia minkä koin tarpeeksi mielekkääksi, vedin vesiperän.

***

Olen lukenut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan järjestyksessä alusta tähän viidenteen kirjaan asti. Jäljellä on kuudes ja viimeinen, kun se aikanaan suomennetaan.

Viidennen kirjan kansi on nerokas. Lyijykynän katkennut terä on loistava kuva romaanin teemasta.

Kirja alkaa toiveikkaana: Karl Ove palaa Euroopasta ja odottaa innokkaana Skrivekunstakademietiin pääsyä. Siitä alkaisi kirjailijaksi tuleminen. Vähitellen usko omiin kykyihin kuitenkin murenee. Nuori mies ei omasta mielestään, eikä toistenkaan mielestä, osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin: kliseistä kaikki on vaan. Nuoremmatkin osaavat paremmin, saavat julkaistua tekstejään ennen häntä, saavat parempaa palautetta, kirjoittavat aidompaa ja parempaa tekstiä. Veli Yngve vie vielä tyttöystäväkandidaatinkin. Karl Ovella menee kaiken kaikkiaan huonosti. Bergenissä sataakin koko ajan. Miten tässä nyt näin kävi?

Viides kirja kattaa noin 13 vuotta, josta ensimmäisen vuoden Karl Ove viettää Skrivekunstakademietissä. Sitten hypätään pari vuotta myöhäisempään ajanjaksoon, kun kertoja opiskelee kirjallisuustiedettä Bergenin yliopistossa. On seurustelu Gunvorin kanssa ja ero. Karl Ove lukee kirjoja, viettää aikaa baareissa ja juo paljon. Välillä Karl Ove hankkii rahaa työskentelemällä mielisairaalassa tai hoitolaitoksessa, ja Tonjen kanssa naimisiin mentyään tekee töitä vuoroviikoin öljynporauslautallakin. Kirjoittaa vuoroviikoin, mutta ei ole tyytyväinen. Alkaa saada muita kirjoitustöitä, mutta ei onnistu kaunokirjailijana – vieläkään. Edelleen nuoremmat ja lahjakkaammat ystävät menevät ohi, julkaisevat teoksiaan, kirjoittavat paremmin, saavat hyviä arvosteluja.

Karl Ove saa kirjoituskutsun Skrivekunstakademietin juhlavuoden antologiaan mutta hänen tekstinsä jätetäänkin lopulta pois antologiasta:

Kaikkiin muihin hylkäyksiin olin suhtautunut tyynesti, ne olivat odotettuja, jokainen niistä. Mutta tämä nujersi minut. Olin aivan poissa tolaltani monta viikkoa, ja se sai minut tekemään lopullisen päätöksen että lakkaisin kirjoittamasta. Se oli kerta kaikkiaan nöyryyttävää. Olin kaksikymmentäkuusivuotias, olin menossa naimisiin enkä voinut enää elätellä unelmaa kirjoittamisesta.

Jäin miettimään tätä kirjaa lukiessani sitä, miten vahvana kirjailijankutsumus, jos näin vanhanaikaista sanaa uskaltaa nykyään vielä käyttää kirjailijan ammatista, Knausgårdilla on jo nuorena ollut. Parikymppisenä itse olin täysi lapsi. Lapsihan Knausgårdkin on tavallaan ollut, mutta kuitenkin jo pyrkinyt tietoisesti kirjailijaksi, ja vaikka aikaansaannos on ollut silloin sitä ja tätä, on hän kuitenkin jo päässyt kirjoituskouluun hyvällä tekstillä, tehnyt määrätietoisesti työtä kirjoittamisen eteen. Vaikka kaunokirjallinen teksti ei heti alkanutkaan syntyä luontevasti, pääsi hän ammattimaisen kirjoittamisen makuun ja alkoi saada kirjoittajan töitä lehtikriitikkona, haastattelujen tekijänä, sittemmin radiossa ja myöhemmin avautui lopulta kaunokirjallinenkin ”hana”. Siihen vaadittiin kuitenkin riittävä henkinen ja fyysinen etäisyys isästä, ja lopulta isän fyysinen kuolemakin kaikkinen raadollisine yksityiskohtineen.

Kirjan lopussa Knausgård kuvaa sitä, miten kaunokirjallinen teksti lopulta syntyy. Rutiinit ovat ensisijaisen tärkeät. Muistan tämän jo kakkoskirjasta. Knausgård kirjoitti lapsiperhearjen lomassa öisin työhuoneessaan. Rutiini auttoi saamaan aikaan paljon tekstiä mutta samalla se suojeli Karl Oven kirjoittamista ulkopuolelta.

Rutiinien ansiosta olin joka päivä samaan aikaan samassa paikassa.
[–] Se tuntemus oli suurenmoinen. Olin elänyt yli kymmenen vuotta saamatta aikaan yhtään mitään, ja sitten yhtäkkiä, kuin tyhjästä, aloin vain kirjoittaa. Ja se mitä kirjoitin oli aiempiin puuhiini verrattuna laadultaan sellaista että se yllätti minut joka ainoa ilta, kun luin läpi mitä olin edellisenä yönä kirjoittanut.

Kirjan 660 sivuun mahtuu toki paljon myös asiaa ihmissuhteiden vaikeudesta, puhumisen vaikeudesta, seurustelun vaikeudesta, vaikka mistä: Bergenin ilmastosta, vanhenemisesta, veljessuhteista, alkoholista. Minulle tämä oli kuitenkin ensi sijassa romaani kirjoittamisesta ja siitä, miten yksi aikamme lahjakkaimmista kirjailijoista on kirjailijaksi kasvanut ja opiskellut.

Romaani päättyy siihen, että Karl Ove jättää Norjan ja lähtee Tukholmaan. Kuudennessa kirjassa hän päätyy opiskelemaan lisää kirjoittamista Ruotsin tunnetuimmassa kirjailijakoulussa ja tutustuu siellä tulevaan vaimoonsa Lindaan. Ja siitä päästään tapahtumiin, joita kuvataan kakkoskirjassa, josta kerroin jo aiemmin.

***

Ensimmäisen kirjan alku oli huima ja loppu järkyttävä; kirjan keskiosa sen sijaan puuduttava. Muistan lukeneeni teini-ikäisestä Karl Ovesta kavereineen ja levyineen melko pitkästyneenä. Toinen kirja puudutti puolestaan lapsiperhearjen kuvauksella. Vasta kun päästiin Karl Oven kirjoittamisen kuvaukseen ja ruotsalaisten ja norjalaisten kansallisuuserojen kuvaukseen, aloin kiinnostua. Toisaalta Knausgårdilla on kyky pitkästyttävän ja sinänsä arkisen ja yksityiskohtaisen kuvailun keskellä päätyä yhtäkkiä hyvinkin filosofiseen pohdintaan, mikä aina yllättää lukijan iloisesti. Sitä tajuaa, että kirjailijalla on sittenkin jokin ajatus tässä kaiken takana. Kirjailija hallitsee laajoja kokonaisuuksia niin, ettei punainen lanka kuitenkaan kokonaan katoa. Siitä lukija pitää. Ei voi olla pitämättä.

Kolmannesta kirjasta pidin eniten. Ehdottomasti. Olen kirjailijan kanssa samaa vuosikertaa, ja kun Karl Ove kertoo lapsuudestaan pientaloalueella, leikeistään ja arjestaan, pystyin hyvin samastumaan elämään kouluikäisenä. Lapsuus Norjassa ja Suomessa oli hyvin samanlaista, joskin Karl Oven vanhemmat olivat koulutetumpia kuin omani. Silti hyvinvointivaltio peruskoululaitoksineen ja pohjoisen ilmastoineen muistuttaa omaa lapsuuttani hyvinkin paljon. Kunnes Karl Oven elämää alkaa varjostaa isän sairaus. Siihen en voinut samastua. Kolmannessa kirjassa kamalinta on, kun isän sadismi ja kiusaaminen alkaa näkyä siinä, miten muut perheenjäsenet voivat olla kotona keskenään ja omina itsenään. Oli vaikea lukea välillä pikku Karl Oven näkökulmasta aikuisen vallankäytön seurauksista. Karl Ove on koko ajan kyyryssä ja itkee tihrustaa.

Neljännessä kirjassa Karl Ove on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt sijaiseksi Pohjois-Norjaan opettamaan itseään vain vuotta nuorempia oppilaita. Karl Ove tutustuu alkoholiin, joka tekee hänestä rohkeamman mutta myös vieraan itselleen. Sama juopottelu jatkuu viidennessä kirjassa, jossa Karl Ove pakenee kirjoittamisen aiheuttamaa pettymystä alkoholiin, joka puolestaan vie hänen muistinsa ja saa tekemään hölmöyksiä, joita puolestaan on kaduttava monta päivää.

***

Minulle merkittävintä Knausgårdissa kirjailijana ja henkilönä on se epävarmuus, tyytymättömyys ja kaikkinainen herkkyys, joka hänessä on komean ulkokuoren alla. Miten voi noin lahjakas ja upea ihminen olla noin epävarma ja rikki? Tietenkin osittain siksi, että isä on hänet jo lapsena nujertanut henkisesti, mutta ehkä myös siksi, että hän kenties odottaa itseltään enemmän kuin muilta. Kiinnostavat ihmiset nyt ovat vain monitasoisia, ei sille mitään voi.

Tässä vielä linkki keväällä 2014 New Republicissa julkaistuun haastatteluun, jossa on aika hyvin kerrattu Taisteluni-sarjan vaiheet ja sen herättämä kohu. Jutussa myös sivutaan Knausgårdin tapaa työskennellä.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s