He eivät tiedä mitä tekevät & Prosak-klubi 13.1.2015

Näyttökuva 2015-01-05 kello 19.49.27

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi, 2014 (Finlandia-palkinto 2014)

Tähän kirja-arvioon yhdistän sekä omia ajatuksiani Valtosen romaanista että Nuoren Voiman liiton järjestämän Prosak-klubin herättämiä ajatuksia. Prosak-klubilla oli Jussi Valtosen lisäksi vieraana Kultarinnan tekijä Anni Kytömäki.

***

Ensin muutama huomio Valtosen romaanista.

1.

Mielestäni Finlandia-palkinto on tärkeä, koska palkinnon suoman julkisuuden myötä nekin romaanit, jotka eivät muuten löytäisi laajaa yleisöä, myyvät paremmin. Myönnän: en olisi tullut tarttuneeksi Valtosen uusimpaan romaaniin, ellei se olisi voittanut Finlandia-palkintoa. Onneksi tartuin. Romaani oli ainutlaatuinen syksyn suomalaisessa romaanitarjonnassa.

2.

He eivät tiedä mitä tekevät on laaja romaani. 557 sivua on syönyt lähes kaiken, mitä romaani voi syödä. Aiheita ja teemoja riittää tieteentekemisen ehdoista ja teknologian ylivallasta isän ja pojan väliseen suhteeseen.

3.

Valtosen romaanin kieltä on kritisoitu sen vivahteettomuuden ja anglismien takia. Myönnän, että lukiessani teosta unohdin välillä lukevani suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Romaani ei ilottele suomen kielen rikkauksilla, mutta sen ansiot ovatkin jossain ihan muussa.

4.

Romaani koukutti hitaahkon alun jälkeen, ja uskonkin tämän teoksen kansainvälisten oikeuksien menevän hyvin kaupaksi. Siksi Valtosen romaani on mielestäni myös ansainnut palkintonsa.

Jussi Valtonen ja hienon esikoisromaanin Kultarinta vuonna 2014 julkaissut Anni Kytömäki olivat Prosak-klubin vieraina 13. tammikuuta 2015 Kansallisteatterin Lavaklubilla. Mikä ilta! Lavaklubi joutui käännyttämään ovelta ihmisiä, kun sisään ei mahtunut enempää väkeä.

Tässä muutama ajatus Prosak-klubin jälkeen.

Illan molemmat vieraat lukivat vain yhden, mutta sitäkin pidemmän katkelman teostensa alkupuoleta. Alla olevassa kuvassa Valtonen lukee katkelmaa, jossa Suomessa asuvat Joe ja Alina yrittävät opetella uudelleen läheisyyttä Samuelin syntymän jälkeen. Halu ja kyky olla lähellä ovat kadonneet. Eletään 1990-luvun alkua. Parin näkemykset yhteisestä tulevaisuudesta näyttävät vievän heitä eri suuntiin.

Prosak_Valtonen_13012015

Haastattelija Taru Torikka löysi pari yhtäläisyyttä Valtosen ja Kytömäen teosten välillä, vaikka romaanit aihepiiriltään eroavatkin toisistaan. Molempien tiiliskiviromaanit ovat saaneet ensinnäkin alkunsa lyhytproosakokeiluista. Kytömäki nimittäin osallistui satukilpailuun, jossa sadun maksimimitta oli 7 sivua. Jossain vaiheessa Kytömäki totesi, että hänen tarinastaan näyttää tulevan pidempi. Valtonen taas kuvitteli kirjoittavansa Alice Munron tapaan novellikokoelmaa. Valtosen ensimmäinen henkilöhahmo oli Alina; Joe tuli mukaan vasta myöhemmin.

Kuten nyt voimme todeta, kummankin kirjailijan romaanista tuli sivumäärältään laaja. Siirtyessään lyhytproosasta romaanin pariin Kytömäki kertoi joutuneensa luopumaan perfektionistisesta tavastaan hioa yksi lause täydelliseksi ennen seuraavaan lauseeseen siirtymistä: romaania ei voi kirjoittaa samalla tavalla kuin lyhyttä tekstiä. Toisaalta Kytömäki kertoi olevansa kotonaan romaanimuodon parissa.

Valtonen taas joutui hylkäämään paljon kirjoitettuja sivuja ja kirjoittamaan aktivismia koskevat osiot uudelleen luettuaan Will Potterin tietokirjan Green Is The New Red. An Insider’s Account of the Social Movement Under Siege (ilm. 2011), joka käsittelee aktivismin roolia yhteiskunnassa.

Myös romaanin monipolvisen kokonaisuuden hallitsemisesta tuli Valtoselle loppuvaiheessa olennainen tavoite. Valtosta alkoi hänen omien sanojensa mukaan ahdistaa vasta julkaisuprosessin loppumetreillä se, miten massiivinen teoksesta lopulta tulisi. Hän kuuli onneksi kuitenkin keväällä 2014 Kytömäen kehutusta esikoisromaanista Kultarinta ja sen laajuudesta. Valtonen kävi kirjakaupassa tarkistamassa tilanteen ja asian todettuaan ei enää epäillyt voivansa itsekin kirjoittaa laajan ja silti hyvän romaanin.

Toinen Kytömäen ja Valtosen teoksia yhdistävä seikka on, että molemmissa tieteellä on tärkeä rooli: Kytömäen romaanissa eletään 1900-luvun alkua, jolloin biologian merkitys tieteen kentällä kasvoi; Valtosen teoksen nykyajassa taas korostuu neurotiede yhtenä aikamme puhutuimmista tieteenaloista. Oman aikansa trenditieteitä, jos näin uskaltaa sanoa, siis molemmat.

Kuten jo aiemmin totesin, He eivät tiedä mitä tekevät ei kielellisesti yllä muiden Finlandia-ehdokkaiden tasolle. Valtonen itse ei loukkaannu, jos lukija haluaa hyppiä pitkien tiedettä koskevien selostusten yli. Vaikka vaarana oli teknologian ylivallan liian tarkka selostaminen, jotain siitä oli kuitenkin sanottava. Tarkkana piti silti olla, koska yhteiskunnallisen teeman käsittely on kiinnostavaa ja kirjailija ajautuu helposti selostamaan sellaista, mikä ei ole kaunokirjallisen teoksen kokonaisuudelle olennaista. Teknologian ylivalta ja sen kuvaaminen on Valtoselle hänen omien sanojensa mukaan vain tapettia henkilöiden ja juonen taustalla.

Romaanin päähenkilön Joen ennakkoluuloja iAm-tuotetta kohtaan ja väistämätöntä koukuttumista kuvataan lähes profeetallisesti. iAm lukee antureiden avulla suoraan ihmisen ajatuksia, vaikuttaa hermoverkkoihin ja antaa näköärsykkeitä: se tarjoaa kaiken ihmisen toivoman sisällön suoraan silmien eteen ilman erillistä laitetta. Aktiivisena verkonkäyttäjänä mietin, jäisinkö itse tuollaiseen keksintöön koukkuun. Ainakin suuri riski olisi. Dystopia, jonka en halua toteutuvan.

 Joen asenne keksintöä vastustavana tieteen edustajana ja lopulta siihen koukkuun jäävänä ihmisenä kuvataan tarkasti. Joe tutustuu iAmiin salaa, kun on ensin takavarikoinut sen tyttäreltään.

Omien aivosolujen sulamisesta syntyvän äänen saattoi suorastaan kuulla, missä oli jotain merkillisen tyydyttävää.

***

Säästyy valtavasti aikaa. Ja koska laite salamannopeasti ja ilman minkäänlaista kitkaa toteuttaa juuri sen, mitä haluaa, enää ei jää koskaan yksin ajatustensa kanssa.

Huh. Tulevaisuus, jossa ei koskaan tarvitse jäädä yksin ajatustensa kanssa, on minusta pelottava.

Teknologian luomien haasteiden edessä Valtonen tähdentää kuitenkin, että tendenssit ja aiheet ovat kaunokirjallisuudessa aina alisteisia henkilöhahmojen välisille suhteille ja juonen kehittelylle. Klassisen kaunokirjallisuuden tunnistaa hänen mukaansa siitä, että vaikka sen käsittelemä maailmankuva ja yhteiskunnalliset teemat vanhenevat, jokin teoksessa silti puhuttelee kautta aikojen uusia lukijoita. Esimerkkinä Valtonen mainitsee Leo Tolstoin Sodan ja rauhan, joka teki häneen syvän vaikutuksen ajattomalla puhuttelevuudellaan: ihmisten motiivit eivät muutu miksikään aikojen saatossa.

Yleisöstä kommentoi eräs nimeltä mainitsematon tieteentekijä (jota arvostan itse suuresti, mutta jonka nimeä en nyt tähän viitsi kirjoittaa) Valtosen romaanin laajuutta myönteisesti: teos on hänen mielestään ainutlaatuinen ja hyvin ranskalainen, koska jokaisella selostavalla osuudella on oma funktionsa kokonaisuuden osana. Kommentoijan mielestä selostavien osuuksien yli ei pidä hyppiä! Kyseinen henkilö myös todisti, että Valtosen raadollinen kuvaus päähenkilö Joen kokemuksista suomalaisessa tiedeyhteisössä on tosi.

Toisen kiinnostavan kysymyksen esitti yleisössä ollut suomentaja ja kääntäjä. Kääntäjä oli kiinnostunut teoksen käännösoikeuksien myyntitilanteesta. Valtonen kertoi, ettei mitään varmaa ole vielä kerrottavaksi. Kääntäjä nosti sen jälkeen esiin kiinnostavan, mahdollisen käännösongelman Valtosen romaania toisille kielille käännettäessä. Romaanissa on nimittäin paljon englanninkielisiä lauseita, sanoja, termejä ja repliikkejä, jotka on jätetty suomentamatta, koska suomalaiset osaavat hyvin englantia. Maailmassa on kuitenkin monia kulttuureita, joissa englannin kielen osaaminen on paljon heikompaa. Miten romaanin englanninkieliset osiot pitäisi kääntää kohdekielelle? Vai pitäisikö niitä kääntää ollenkaan, vaikka osa jäisi lukijoilta ymmärtämättä? Tähän Valtosella ei ollut vastausta.

Kun nyt pohdin edellä sanottua, jään miettimään, kestääkö Valtosen hieno romaani aikaa. Teknologian ylivalta ei varmasti tule vähenemään, mutta se on silti vain ajankuva, ja voi olla, että tulevaisuudessa tämäkin teema vanhenee. Se oli silti itselleni tämän lukukokemuksen tärkein anti, ja siksi Valtosen romaani oli yllättävä ja pysäyttävä kokemus.

Valtosen itse arvostamat henkilöhahmojen väliset suhteet jäivät omassa lukukokemuksessani toiseksi tieteen etiikan ja keinojen avaamisen rinnalla, vaikka romaanin isän ja pojan suhteen olemattomuus ja ongelmat koskettivatkin yleisellä tasolla. Toisen ihmisen ymmärtäminen on aina vaikeaa, ja ajaton klassisen kaunokirjallisuuden teema. Isän ja pojan henkilöhahmot on hyvin rakennettu ja motivoitu. Alinan muuttuminen naisena ja ihmisenä taas ei ollut niin uskottavasti perusteltu, mutta kyllä Valtonen naisenkin pään sisään pääsee, varsinkin epävarman Alinan. Silti lukijana minulle romaanin suurin ansio on Valtosen kyky kuvata tulevaisuus tietynlaisena. Onko Valtonen profeetta? Näinkö meille käy?

Prosak_13012015

Illan lopuksi kirjailijat saivat totuttuun tapaan suositella toisilleen kirjoja. Anni Kytömäki suositteli Jussi Valtoselle John Steinbeckin romaania Tuntemattomalle jumalalle (ilm. 1933) ja Valtonen Kytömäelle puolestaan Anna-Maria Mäen lyhytproosakokoelmaa Virginian vaatteet (Teos, 2011). Jälkimmäisestä en ole kuullutkaan aiemmin.

Kevään ensimmäinen Prosak-klubi oli menestys. Kytömäen ja Valtosen vierailusta Prosak-klubilla on tulossa tuttuun tapaan tallenne lähiaikoina Kirjastokaistan sivuille. Voitte itse kuunnella kirjailijoiden lukevan otteet romaaneistaan ja vastaavan haastattelijan kysymyksiin.

Kiitos Prosak-klubi ja kirjailijat!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: He eivät tiedä mitä tekevät & Prosak-klubi 13.1.2015

  1. Paluuviite: Blogistania 2014 -ehdokkaat | Yökyöpeli hapankorppu lukee

  2. Paluuviite: Prosak-klubilla kuultua | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s