Patrick Modiano, marraskuun lukuhaaste ja muuta

Marraskuun lukuhaaste (30 sivua per päivä) ei ole edennyt kovin hyvin. Nyt olen kipeänä, joten tänäänkään lukeminen ei onnistu. Mutta meneillään on Ilkka Remeksen Horna. Olen sitä mieltä, että Remes on aina luettava heti tuoreeltaan: Remes käyttää aina viimeisimpiä maailmantapahtumia ja Suomessa vallassa olevia päähenkilöitä, joten trillerin parasta antia on sen tuoreus. Uusimmassa ollaan Ukrainan kriisin jälkimainingeissa, pääministerinä on Alex Stubb ja niin edelleen. Remeksen kirjojen elinkaari ei siten ole kovin pitkä, mutta isänpäiväksi ja joululahjaksi riittävän pitkä.

Patrick Modiano, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, aiheutti kustantajalle yllättävän ongelman: miten loppuunmyydyn ja arkistoihin unohtuneen Modianon romaanien suomennokset saisi ajoissa joulumarkkinoille? Pikku lintu kertoi, että kolmesta jo suomennetusta romaanista saadaan uudet painokset pian. Muistaakseni niiden joukossa eivät ole Nuoruus ja Kadonnut kortteli, jotka itse luin heti palkinnosta kuultuani. Modiano oli Suomessa jo ehditty unohtaa, vaikka hän julkaisee edelleen kotimaassaan säännöllisesti kaunokirjallisuutta. Hienoa, että käännöskirjallisuuden elinkaari kasvaa näin, yksi Nobel-palkinnon etuja.

Modiano on hyvin pariisilainen kirjailija. Olisin voinut lukiessani merkitä samalla Pariisin karttaan ne paikat, joissa päähenkilöt liikkuivat. Romaaneissa oli jotain hyvin unenomaista. Mielestäni Katja Lumiomena-blogissaan kirjoitti niin hienosti Modianon maailmasta, että linkitän hänen arvionsa tänne omaan blogiini. Käykää lukemassa. Aiemmin tässä blogissa kirjoitin unohtamisen ja muistamisen paradoksista, joka mielestäni on yksi Modianon tärkeimmistä teemoista.

Nuoruus-romaanissa palataan Odilen ja Louisin nuoruuteen ja tapaamiseen Pariisissa. Sieltä ei koskaan enää palata romaanin nykyhetkeen. Näin romaani jättää aukkoja päähenkilön elämään, jotka lukijan on vain täytettävä.

Nuoruus loppuu näihin sanoihin.

Eräänä päivänä kun he ajoivat jyrkkäreunaista vuoristotietä Nizzan ja Villefranchen välillä, Louis koki omituisen keveyden- ja turtumuksentunteen ja olisi halunnut tietää kokiko Odile samaa.

Jokin, mistä hän mietti myöhemmin oliko se vain hänen nuoruutensa, jokin, mikä oli painanut häntä siihen asti, irtosi hänestä, kuin kappale kalliota joka vierii hitaasti mereen ja katoaa vaahtokimppuun.

On kuin kipeä nuoruus ja epävarmuus putoaisi harteilta itsestään kun tulee aika mennä eteenpäin.

********

Viime viikolla julkaistiin myös Finlandia-palkintoehdokkaat. Kuudesta ehdolla olevasta romaanista olen lukenut Neljäntienristeyksen ja Kultarinnan, josta bloggasin aiemmin syksyllä. Kannattaa lukea muutkin. Minä aion tarttua Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaaniin ja Sirpa Kähkösen Graniittimieheen mitä pikimmin.

Palaan nyt petiin nukkumaan ja toipumaan flunssasta, mutta palaan pian uusien kirjasuositusten kera! Toivottavasti sinun marraskuun lukuhaasteesi sujuu paremmin kuin minun!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Patrick Modiano, marraskuun lukuhaaste ja muuta

  1. Paluuviite: Villa Triste | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s