Andrea Pirlo (with Alessandro Alciato): I Think Therefore I Play BackPage Press, 2014. Englanninkielinen käännös Mark Palmer. Alkuperäinen teos: Penso quindi gioco. Mondadori. Ei suomennettu.
Andrea Pirlon elämäkerrasta kohta enemmän, mutta sitä ennen pikakatsaus urheilijoiden elämäkertoihin ylipäänsä ja niiden visuaalisuuteen ja käännöksiin.
Kannet
Googlasin urheiluelämäkertojen kansia ja tässä muutama viime vuosina julkaistu urheilun maailmaan sijoittuva elämäkerta kansina. Mitä yhteistä näillä kansilla on Pirlon kannen kanssa?
Vastaus: Kannessa on suoraan kameraan katsova miesurheilija. Kannen muut elementit on karsittu minimiin. Teemun (Otava) ja Zlatanin (WSOY, engl.kielisen laitoksen nimi on pelkkä Zlatan) kirjoja myydään etunimellä; Pirlon kirjaa sukunimellä, koska italian kielessä sukunimi on luontevampi tunniste: Andrea-nimisiä miehiä nyt vain on liikaa, jotta kirjan osaisi yhdistää keskikenttäpelaaja Pirloon.
Kaikissa muissa paitsi Zlatanin kannessa on lähikuva kasvoista. Vain Alex Fergusonin kirjassa on alaotsikko: My Autobiography (Minerva-kustannus on jo julkaissut suomennoksen tästä). Zlatanin kannessa on urheilusankari puolivartalokuvassa, kun muissa kansissa näytetään vain intensiivinen lähikuva kasvoista.
Tein nettihaun hakusanoilla ”women athletes biography”, ja mitä sain tulokseksi? Barnes & Noblesin sivujen kattauksen naisurheilijoiden elämäkerroista. Näyttää siltä, että naisurheilijoista kertovien elämäkertojen kannet ovat täynnä monenlaista sälää. Kannet eivät ole yhtä pelkistettyjä ja yksinkertaisia kuin miesten. Pelkällä etunimellä ei myydä yhdenkään naisurheilijan elämäkertaa. Ainut urheilija, josta oli kirjoitettu useampi elämäkerta, oli Serena Williams. Serena voisi toimia urheilijan elämäkerran nimenä, sen verran tunnettu amerikkalainen tennistähti nyt on. Kenties Blanca (Vlasic) tai Jelena (Isinbajeva) myisi myös, Englannissa mahdollisesti Jessica (Ennis-Hill), Paula (Radcliff) tai Judy (Murray) voisivat myydä pelkällä etunimellä.
Mistä tämä kertoo? Onko stereotyyppistä ajatella, että naisurheilijoiden elämäkerrat sisältävät enemmän sellaista, mistä he myös haluavat puhua ja siksi kannessakin on muuta kuin pelkät kasvot? Perinteinen väitehän on, että naisten elämässä on monia vahvoja osa-alueita, kun taas miehet keskittyvät vain yhteen, tässä tapauksessa urheiluun. En tiedä. Kyllähän naisurheilijaltakin vaaditaan itsekeskeisyyttä ja tavoitteellisuutta, muiden elämän osa-alueiden syrjään panemista, aktiiviuran ajaksi. Onko syynä stereotyyppinen kustantaja, joka ei uskalla luottaa naisurheilijan karismaan riittävästi? Eikö naisurheilussa ole yhtä suuria yksilötähtiä kuin miehissä? Vastatkaa te muut.
Urheilijaelämäkerrat
Asiaan. Olen lukenut Pirlon lisäksi Agassin (suom. Pekka Tuomisto) ja Zlatanin (suom. Miika Nousiainen) kirjat. Kirjoitan siis niiden pohjalta tämän bloggauksen. Tunnustan, että olen Pirlo-fani. Tämä kirjoitus on täysin puolueellinen.
Zlatan-elämäkerran suomenkielinen kansi kuvaa hyvin kirjan sisältöä: Minäminäminäminä… Zlatan! Valitettavasti kirjan suomennos (1. painos) oli kärsinyt kiireestä, tai oikeastaan sen kielenhuolto ja oikoluku. Oli aika ikävää lukea kirjaa, josta paistoi se, että se oli saatava markkinoille niin nopeasti kuin mahdollista tekstin kustannuksella. (Sama ongelma vaivasi muuten Otavan kustantamaa Steve Jobsin elämäkertaa, jonka hyvä Jyri Raivion suomennos kärsi samoista ongelmista.) Kirjat ovat myyneet hyvin oikoluvun puutteista huolimatta, joten kyseessä lienee ollut tietoinen valinta. Ymmärrän sen kyllä, kun ajattelen suomalaisen kirjamyynnin tilaa. Jos myyvä kirja on mahdollista saada isänpäiväksi tai jouluksi markkinoille, se kannattaa tietysti tehdä vaikka kirja olisikin huonosti toimitettu.
Zlatanin suomennos oli sinänsä omaääninen, vahinko vain, että ääni oli Miika Nousiaisen eikä Zlatanin. Suomentaja tavoitti kuitenkin hyvin kovia kokeneen, itsekeskeisen jalkapallotähden nousun ryysyistä rikkauteen. Erot Zlatanin ja Pirlon kirjoissa ovat ilmiselvät. Siinä missä Zlatan haukkuu Pep Guardiolan monisanaisesti, Andrea Pirlo ymmärtää Barcelona-luotsin jalkapallofilosofiaa. Zlatan on yksiselitteinen, puhuu suoraan, Pirlo filosofoi ja miettii asioita eri näkökulmista. Toisaalta molemmat ovat pelaamalla ansainneet paikkansa maailman huipulla.
Ajattelen siksi pelaan
Andrea Pirlon kirjan nimi I Think Therefore I Play on suora muunnos ranskalaisen filosofin René Descartesin lauseesta Je pense, donc je suis (ransk.) vuodelta 1637. (suomeksi: Ajattelen, olen siis olemassa.)
Lause kuvaa hyvin kirjan sisältöä, joka on jaettu 20 lyhyeen lukuun, joissa käsitellään yhtä sun toista melko sattumanvaraisesti. Kirjan lukujen määrällä on kuitenkin tarkoituksensa, se selviää aivan lopussa. Kirjan syntyprosessi on luultavasti hyvin samanlainen kuin Zlatanillakin, jonka kirjan on kirjoittanut David Lagercrantz eli se on syntynyt haastattelujen perusteella. Pirlon kirjan toiseksi kirjoittajaksi on mainittu Alessando Alciato.
Englanninkielisen käännöksen ongelma on haparoiva sävy. Olisi ollut parempi lukea kirja suoraan italiaksi, mutta en varmaan olisi jaksanut sitä tehdä, kielitaitoni huomioon ottaen. Toisinaan Mark Palmerin käännös toimi loistavasti, mutta välillä italian ja englannin kielten erilainen lauserakenne ja dynamiikka toivat käännökseen jonkinlaista keinotekoisuutta. Onneksi lukijaystävällinen kustantaja on lisännyt lukujen loppuun selityksiä italialaiseen jalkapalloon liittyvistä termeistä, jotka eivät olisi avautuneet ulkomaalaiselle itsestäänselvästi. Italian maajoukkuevalmentaja Cesare Prandelli on kirjoittanut kirjan alkusanat.
Pirlon kirjan 20 lukua
Listat ovat muotia, joten tässä Pirlon kirjasta 20 pointtia, jotka kuvaavat hyvin sekä karismaattista jalkapalloilijaa että tästä kirjoitettua elämäkertaa.
1.
Ystävä, kämppäkaveri, veli, joukkuekaveri Alessandro Nesta.
2.
Nuori Andrea: Hyljeksitty nuori, jopa omien brescialaisten juniorijoukkuekaveriensa keskuudessa, jotka kieltäytyvät syöttämässä Andrealle! Liian lahjakas, mutta sitäkin sitkeämpi pelaaja, joka katkerasti itkien, mutta tahdonvoiman avulla, voittaa lopulta kaikki puolelleen.
3.
Pirloa kosi Real Madrid.
4.
Pirloa kosi myös Barcelona, mutta Espanjaan Pirlo ei koskaan päässyt, koska AC Milan kävi hankalaksi. Pep Guardiola kuitenkin jaksoi yrittää: ”Even though Milan have said ‘no’ for the moment, we’re not giving up. Let’s see what happens.’ AC Milan ei taipunut. Pirloa ja Guardiolaa yhdistää se, että molemmat ajattelevat kokonaisuutta ja ovat valmiita muuttamaan käsityksiään. Pirlon näkemys Guardiolasta on myötäsukainen:
Being a philosopher is to think, seek wisdom and have principles that guide and influence what you do. It’s to give meaning to things, find your way in the world, believe that in the end, in every instance, good will overcome the evil even if there’s a bit of suffering along the way. Guardiola has taken all that and applied it to football, an imperfect science. [–]
His style is créma catalana – easily digestible. It’s virtual reality mixed with real life; a swim between the shores of fantasy and reality with Estiarte by his side. In other words, we’re talking PlayStation.
4.
Pirlo kertoo omasta valmistautumisestaan vuoden 2006 MM-jalkapallofinaaliin, jonka Italia voitti. Miehellä on lehmän hermot, – ja vakava riippuvuus PlayStationiin. Miehet! (Guardiolakin elää Pirlon mukaan PlayStationin zeniläisessä nurkkauksessa…). Pirlo pelaa finaalia ennen tyynesti PlayStationia ja voittaa illalla maailmanmestaruuden. Pirlo nauraa avoimesti joukkuetoveriensa taikauskolle.
”I don’t feel pressure. I spent the afternoon of Sunday, July 9, 2006, In Berlin sleeping and playing the PlayStation. In the evening, I went out and won the World Cup.”
5.
Italia voitti 2006 jalkapallon maailmanmestaruuden Pirlon rangaistuspotkulla. Pirlo kertoo, että päätti voittoisan potkun suunnan vasta jalan koskettaessa palloa.
6.
Vuoden 2014 jalkapallon MM-kilpailujen jälkeen lopetan pelaamisen. As if!
7.
Pirlon ilmeettömät kasvot eivät paljasta hänen ajatuksiaan. Pirlon kaltaiset ihmiset aiheuttavat minulle ongelmia, sillä olen sinisilmäinen. Minua voisi vetää höplästä helposti.
My face, with its fixed expression, doesn’t let on what I’m thinking. But therein lies the beauty. I can make up the most crazy stories, say the most ridiculous things to my teammates and everyone thinks I’m being deadly serious. They don’t realize what’s happening and I have a whale of a time.
8.
Italialaisen jalkapalloilun sopupeliskandaali ja doping. Eivät Pirlon juttu.
9.
Pirlon tie Juventukseen ja viiniviljelijäksi. Pirlo on tunnetuin brescialainen aperitiivi.
10.
Pirloa ei ole koskaan valittu maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi.
11.
Berlusconi haluaa Huntelaarin AC Milaniin. PIrlo ei tykkää.
12.
Pirlo haluaa lopettaa jalkapallouransa Istanbulin 2005 Champions League
-finaalitappion jälkeen. Onneksi Pirlo pyörsi päätöksensä.
13.
Pirlo on esimerkillinen pelaaja. Pirlo haluaa pitää jotkin asiat itsellään. Fiksu mies. (Onneksi saan tietää, että hänellä on poika nimeltä Niccolò ja tytär Angela. Vaimo Deborakin mainitaan vielä, mutta nyt Pirlo on vapaa mies!)
14.
Andrea Agnelli, enemmän kuin Juventuksen omistaja. Andrea Pirlon ystävä ja etunimikaima.
15.
Pirlo ei pidä siitä, että häntä vahtivilta pelaajilta viedään Pirlon mukaan ammattiylpeys. Pirlo haluaa pelata ja haluaa vastustajankin pelaavan eikä roikkuvan hänen perässään. Ymmärrettävää. Sir Alex Fergusonkin saa nuhteita tässä asiassa, koska panee joukkueensa pelaajan vartioimaan Pirloa pelin kustannuksella.
16.
Pirlo haluaa oppia Juninho Pernambucanon vapaapotkumaalin tekniikan. Opiskelu vie aikaa (ja harjoituskentän pallopojan hermot), mutta kannattaa. Nyt Pirlon vapaapotku menee lähes aina maaliin.
17.
Italialainen jalkapalloilu on vaarallista. Pirlo ei ymmärrä italialaisen jalkapallon väkivaltaisia kannattajia ja sitä, miksi näitä ei saada kuriin. Pelaajat tarvitsevat turvamiehet, koska vastustajajoukkueen väkivaltaiset fanit uhkaavat pelaajia. Toistaiseksi pelaajia kohtaan on heitetty vain kananmunia, mutta Pirlo pelkää, että jonain päivänä tapahtuu vakavampia asioita.
18.
Pirlo kieltäytyy aikanaan korjaamasta roskalehtien väitteitä siitä, että olisi romani, ei sen vuoksi, että ei ole romani, vaan koska olisi samalla antanut ymmärtää pitävänsä romaneja muita vähempiarvoisina ihmisinä. Pirlo kertoo olevansa pesukestävä lombardialainen, mutta sillä ei ole hänen mielestään muuta merkitystä kuin se, että jokainen on jostain kotoisin. Rasismia vastaan Pirlo taistelee käytännössä hymyilemällä Balotellille lämpimästi joka kerta, kun joku rasisti haukkuu tätä rumin sanoin. Pirlon mielestä italialainen jalkapallo tarvitsee Balotellia.
19.
Pirlo puolustaa nykyaikaista tv-tekniikkaa, jolla ratkaistaan tärkeät pisteet epäselvissä tapauksissa ja haukkuu FIFAn taantumukselliseksi. Tenniksen haukansilmätekniikka pitäisi Pirlon mielestä ottaa käyttöön myös jalkapalloilussa. Näin myös tehtiin vuoden 2014 jalkapallon MM-kilpailuissa.
20.
Pirlo hylkää Qatarin miljardit ja paljastaa, miksi kirjassa on 20 lukua.
***
Pirlo on onnellinen mies, silmäpusseineen kaikkineen.
If I look in the mirror when I get up, or before going to bed at night, I see a man of average ugliness. With stubble, an unruly mane of hair, a squint nose, slightly protruding ears and bags under my eyes. But I also see a man who’s completely happy with the figure staring back at him. Who’s proud of every single second of his past.
Sille, joka haluaa lukea asiantuntijan arvion kirjasta englanniksi tässä linkki.
Pirlo, graze per il libro! Voin suomentaa sen, jos joku kustantaa. Will you come to Finland, Andrea, if I get to translate your autobiography? Please come! 😉
Yökyöpeli hapankorppu lukee 
Vastaa