Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. Suom. Raisa Porrasmaa. 2014, Tammen Keltainen kirjasto. Kansi: Jussi Kaakinen. Kirja ostettu itse kivijalkakirjakaupasta.

Haruki Murakamin teokset on tähän asti suomennettu englanninkielisten käännösten pohjalta. Tällä kertaa suomennos on laadittu kuitenkin suoraan japanista. En ole tarpeeksi ammattilainen huomatakseni käännösten välillä eroa. Mielestäni käännös on kuitenkin onnistunut, koska sitä ei juurikaan ajattele lukiessaan. Joitakin sananvalintoja jäin miettimään, mutta lopulta niistä on turha mainita, koska en edes muista niitä enää.

Olen lukenut Murakamilta aiemmin romaanin Kafka rannalla ja muistelma-tietoteoksen Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Kirjahyllystä löytyy kyllä muitakin Murakamin teoksia, mutta ne ovat jääneet toistaiseksi odottamaan sopivaa hetkeä. Norwegian Woodin näin elokuvana, ja sen jälkeen kirjan lukeminen ei enää kiinnostanut.

Haruki Murakamilla on omien sanojensa mukaan levyhyllyssään jopa 10 000 levyä. Pop-, jazz- ja taidemusiikki ovat kirjailijan lempimusiikkia. Siksi ei olekaan ihme, että hänen romaaneissaan myös musiikilla on oma, tärkeä paikkansa. Joidenkin teosten nimetkin ovat suoraan pop-kappaleista, kuten edellä mainittu Norwegian Wood.

The Week -verkkolehti on kirjoittanut Murakamin teosten musiikista, ja tyydyn tässä yhteydessä vain mainitsemaan, että Värittömän miehen vaellusvuodet -nimi tulee myös musiikista: Franz Lisztin (1811–1886) moniosaisesta pianolle sävelletystä teossarjasta Années de Pèlerinage (Vaellusvuodet). Latasin heti koneelleni sekä päähenkilö Tsukuru Tazakin suosiman Lazar Bermanin version että toisen kirjan henkilön kuunteleman Alfred Brendelin version Lisztin teoksesta.

Erityisesti Le mal du pays -niminen kappale mainitaan useasti. Käsite le mal du pays (ransk.) kertoo melankoliasta, koti-ikävästä, nostalgiasta, jopa masennuksesta. Kaipuusta menneeseen ja vaikeudesta kohdata uusi vaihe elämässä (vaellusvuosien yhteydessä kirjaimellisesti uusi maa). Vaivaan ei ole lääkettä, ja tämä melankolian tila kestää aikansa, viikkoja tai kuukausia.

Päähenkilö Tsukuru Tazaki kärsii puolen vuoden masennuksesta neljän ystävän hylättyä hänet ilman syytä ja selitystä. Kotikaupungissaan Nagoyassa Tsukuru on tutustunut neljään muuhun vapaaehtoistyötä tekevään nuoreen, ja viisikosta muodostuu tiivis ryhmä. Kouluvuosien jälkeen Tsukuru muuttaa toisista poiketen Tokioon opiskelemaan, muut jäävät Nagoyaan. Tsukuru tapaa ryhmää vielä vuoden ajan lomillaan, mutta toisen vuoden kesälomalla muu ryhmä hylkää hänet selittämättömästi ja yhtäkkiä. Värittömän miehen Tsukurusta tekee hänen omasta mielestään se, että kaikilla hänen ystävillään on väriin liittyvä nimi. Hänen nimensä Tsukuru sen sijaan tarkoittaa asioiden tekijää, mutta väriin nimi ei viittaa. Tsukuru kokee itsensä myös tyhjäksi astiaksi, jolla ei ole kenellekään mitään annettavaa.

Pääsemme seuraamaan Tsukurun elämää, kun hän on 36-vuotias ja asuu Tokiossa. Tsukuru suunnittelee asemia ja on hyvin toimeentuleva poikamies, joka ei ole erakko, mutta jolla on hyvin vähän ihmissuhteita. Hänellä on ollut joitakin naissuhteita, mutta vasta tapaaminen kaksi vuotta vanhemman Saran kanssa saa Tsukurun selvittämään menneisyyden tapahtumaa, joka vaikeuttaa hänen sitoutumistaan muihin ihmisiin.

Romaanissa kerrotaan myös Haida-nimisestä nuorukaisesta, jonka kanssa Tsukuru käy uimassa, ja joka lähtee myös toisaalle yllättäen ja selityksittä. Haidan kertoma tarina isänsä nuoruudessaan viettämästä vaellusvuodesta tuo uuden variaation romaanin vaellusteemaan.

Värittömän miehen vaellusvuosissa on vain muutama eroottinen unijakso, joissa voi aavistaa Murakamin muiden teosten selittämätöntä ja kummallista maailmaa. Tämä teos kulkee hyvin ja on hyvä lisä Keltaisen kirjaston Murakami-sarjaan. Erityisesti kiinnostuin tästä tietysti siksi, että Tsukuru päätyy vaelluksellaan myös Suomeen, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin. Suomen luonto heinäkuussa on hyvin kuvattu. Toisaalta voin kuvitella monen Murakami-fanin pettyvän siihen, että uusin romaani on paljon realistisempi kuin muut kirjailijan romaanit.

En halua paljastaa juonesta enempää, mutta muutama sana kansitaiteesta. Jussi Kaakisen herkkä kansi tavoittaa hyvin Tsukurun maailman. Se eroaa kuitenkin merkittävästi englanninkielisten ja alkuperäisteoksen kansista värien käytössä. Hyvä ratkaisu Keltaisen kirjaston oman sarjavärin takia.

Vierailin Akateemisessa kirjakaupassa tutkimassa englanninkielisten laitosten kansia. Brittimarkkinoille tehty kansi (Harvill Secker/ Vintage Publishing) on upea väripalloineen ja nimiölehden tarroineen. En kuitenkaan ymmärtänyt tarrojen merkitystä: ehkä niitä voi itse liimata kirjaan tai kanteen. Amerikkalaisessa versiossa (Alfred A. Knopf / Random House) on hieno kolmiulotteinen kansiratkaisu: reikäisen paperikannen alla on metrokartta, jossa on nimettömiä (valkoisia) asemia.

Voisin kuvitella, että Haruki Murakamin kirjojen kansien suunnittelu on graafisen suunnittelijan märkä uni. Romaaneissa on niin monia tasoja, että kannen suunnittelijalla on lähinnä runsaudenpula ideoista. Suomessa ulkoasua rajoittaa (toisaalta selkeyttää) Keltaisen kirjaston sarjaulkoasu, johon sarjassa ilmestyvän teoksen kannen täytyy sopia. Jussi Kaakinen on onnistunut työssään loistavasti.

Vasemmalla brittilaitos, oikealla amerikkalaisille markkinoille tarkoitettu laitos. Japaninkielisen laitoksen kansi leikkii myös väreillä, toisin kuin Jussi Kaakinen suomennoksen kannessa, joka näyttää meille värittömän miehen ja murretunvärisiä syksyisten puiden lehtiä.

Annoin Goodreads-sovelluksessa Värittömän miehen vaellusvuosille kolme tähteä. Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että käyn lisäämässä arviooni yhden tähden.