Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin

Fakiiri-kansi

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin. Suom. Tanja Helkamo. Otava, 2014.
(Kannen suunnittelijaa ei mainita. Kirja saatu arvostelukappaleena.)

**********************

Romaanimme päähenkilön Ajatušatru Vašta Patelin seikkailu alkaa Intiasta ja päättyy Pariisiin. Sillä välin tämä fakiiri ehtii reissata niin IKEAn vaatekaapissa, ranskalaisen filmitähden Vuitton matka-arkussa, kuumailmapallossa kuin lentokoneen ruumassakin maasta toiseen. Rekassa sankarimme tapaa Fayyadin, sudanilaisen, jonka ainut vika on, että

”hän oli syntynyt Välimeren väärälle puolelle, sinne missä puute ja nälkä olivat alkaneet itää eräänä kauniina päivänä kuin kaksi rinnakkain kasvavaa sairautta, jotka mädättivät ja tuhosivat kaiken, missä ikinä kulkivatkaan.”

Euroopan ja Afrikan välillä on Välimeri, jonka fyysinen laajuus ei ole ongelma, mutta joka on kuin kuilu kahden eri maanosan välillä. Puértolas kirjoittaa: ”Hindut käyttivät aikoinaan erämaissa turbaania mitatakseen kuilujen syvyyden.”

Afrikkalaiset pitävät Eurooppaa onnelana, ja onhan se sitä verrattuna monen sotaa käyvän Afrikan maan todellisuuteen. On hyvä omistaa eurooppalaisen maan passi. Tai ainakin oleskeluviisumi johonkin näistä onnelan maista. Mitä sen jälkeen? Ollaanko Euroopassa onnellisempia kuin näissä sotaa käyvissä Afrikan maissa? Päähenkilö on falski fakiiri, josta eräänlaisen interrailin kautta paljastuu inhimillinen hyväntekijä: hänessä herää aitoja tunteita ja kykyä ajatella myös muita.

 kuva

Ajatušatru Vašta (äännetään Ah tirsuu turvasta) tulee ostamaan IKEAN tarjouksessa olevaa piikkimattoa Ranskasta, koska Intiassa ei vielä ole IKEAA, mutta päätyy todistamaan Euroopan hasardia siirtolaispolitiikkaa: Ranskan oleskeluviisumilla ei ole pääsyä Schengen-maan ulkopuolelle, esimerkiksi Isoon-Britanniaan, jonne hän kuitenkin päätyy rekassa olevassa vaatekaapissa. Laittomat siirtolaiset palautetaan kiinni joutuessaan edelliseen lähtöpaikkaansa kuin tavarat, joita voi siirrellä loputtomasti paikasta toiseen. Sankarimmekin (äänetään Ai tuo sattuu) joutuu Barcelonaan vaikkei ole sieltä tullut. Ajatušatru (äännetään Anna satku) liikkuu myös tietämättään pakoon pariisilaista romanitaksikuskia, joka etsii häntä ympäri Eurooppaa.

IKEAn ravintolassa huijaamansa pariisilainen sinkku Marie uskoo kuitenkin falskista Ajatušatrustamme hyvää: ”Tekee hyvää tavata teidän kaltaisianne vilpittömiä ja aitoja ihmisiä. Ihmisiä, jotka tekevät hyvää ja säteilevät ympärilleen hyvyyttä.”

Ehkä se, että uskomme toisistamme hyvää siitä huolimatta, että teemme kaikki virheitä ja satutamme toisiamme, antaa meille toivoa ihmisinä?

Ranskalainen kirjailija Romain Puértolas (s. 1975) on ammatiltaan poliisi rajavartiolaitoksessa ja tekemisissä työkseen laittoman maahanmuuton kanssa. Maahanmuutosta käsittelevän romaanin kirjoittaminen on varmasti ollut yksi tapa käsitellä hankalaa asiaa. Romaanista onkin tullut maailmanmenestys, mitä en ihmettele. (Jossain arviossa tätä verrattiin Jonas Jonssonin Satavuotiaaseen, joka karkasi ikkunasta ja katosi, mutta en ole lukenut sitä, joten en osaa sanoa sen enempää asiasta.)

Satiirinen romaani globaalista maahanmuutosta on ajankohtaisuudessaan kipeä, mutta toimivalla tavalla koukuttava: siirtolaisuuden ongelmaa alkaa pohtia mikrotasolla, yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Uutisissa puhutaan laittomista siirtolaisista joukkona, joka käyttää omaisuuden epävarmoihin laivamatkoihin ja pahimmassa tapauksessa hukkuu tuohon nimensä mukaiseen Välimereen ennen Eurooppaan pääsyä. Näemme kuvia rekoista, joiden rahtien seassa on ihmiskohtaloita, joiden kohtalon sinetöi rajaviranomainen, joka käräyttää salaiset lastit.

Ihmisen onni ei voi olla kiinni siitä, asuuko hän Välimeren pohjois- vai eteläpuolella. Sankarimme päätyy kirjoittamaan lentokoneen ruumassa Ikean lyijykynällä paitaansa tarinaa sokeasta terroristista aikaa kuluttaakseen. Tarinan jo kirjoitettuaan ja siitä hyvää palautetta saatuaan sankarimme kuitenkin tajuaa, että kirjailijan on hyvä kirjoittaa siitä, mistä tietää jotain. Saatu ennakkomaksukin velvoittaa.

”Miksei hän siis kertoisi tarinaa tuosta ihmeellisestä matkasta, joka oli muuttanut hänen perin pohjin? Se oli ainakin tositarina eikä mitään keksittyä satua. Se oli HÄNEN tarinansa. Tarina, joka oli tehnyt hänestä sen, mitä hän nyt oli.”

Tämä on nyt se tarina. Farssi, joka on lukemisen arvoinen. Päähenkilön kehitystarina. Suosittelen.

Romaanista ovat kirjoittaneet myös Helena Ruuska Helsingin Sanomien arviossaan, Niina Kasoittain kirjoja -blogissa kuin Nti Kirjastotätikin.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s