Herkullisen elämän soittolista

Romaani: Richard C. Morais, Herkullinen elämä. Suom. Marja Helanen. Bon-pokkari, WSOY, 2014. Alkuteos The Hundred-Foot Journey, 2008. 
Elokuva: Herkullinen elämä. Nordisk Film. Ensi-ilta 29.8.2014. 
Romaani ja elokuvaliput ennakkonäytökseen on saatu osana Blogatin markkinointikampanjaa kirja- ja ruokabloggareille.

Näyttökuva 2014-8-26 kello 21.53.21

*******************************

Tällä kertaa kirjoitan blogissani poikkeuksellisesti elokuvasta. Teen sen siksi, että katsoin ensin elokuvan ennen kuin sain kirjan käsiini. Elokuvan katsottuani ei tehnyt heti perään lukea kirjaa. Luen kirjan joskus myöhemmin, kun olen unohtanut elokuvan visuaaliset yksityiskohdat. Uskon, että kirja on hyvä.

Aistien juhlaa

Elokuvamusiikilla on monta tehtävää. Sitä voi käyttää vahvistamaan elokuvan visuaalista maailmaa, rikkomaan se tai katsojien emotionaalisten tunteiden vahvistamiseksi.

Herkullinen elämä on elokuva aisteista. Lähinnä maku- ja hajuaistista, jotka molemmat voivat vahvistaa tunnemuistoja. Aistit toimivat myös virikkeinä uusille ideoille ja ajatuksille. Musiikki täydentää elokuvan aistillisuutta, mutta ensi minuuttien aikana olin juuri musiikin suhteen kriittinen.

Musiikin voima
Kirja ja elokuva toimivat eri tavoin: kirjan soundtrack on lukijan päässä (kirjallisesta soittolistasta lisää tämän bloggauksen lopussa), elokuvassa se annetaan valmiina. Kun A.R. Rahmanin musiikin ensitahdit ehtivät katsojan korviin, ei periaatteessa tarvitsisi edes nähdä valkokangasta tietääkseen, mistä elokuva kertoo: Intiasta ja intialaisista. Ärsytti. Miksi niin itsestäänselvä musiikkivalinta? Elokuvan edetessä siirrytään Ranskaan ja haute cuisine -ruokien ääreen, ja kas kummaa, myös musiikki muuttuu länsimaiseksi taidemusiikiksi ja ranskalaiseksi chansoniksi. Mentiinkö ali siitä missä aita on matalin?

Vähitellen ärtymykseni suli pois, ja elokuvan valloittavat henkilöt ja miljöö työnsivät lempeästi katsojan analyyttisen mielen uneen. Lopputekstien lävähtäessä valkokankaalle en miettinyt enää yksittäisiä elokuvan osa-alueita, kuten musiikkia, vaan astuin rentoutuneena elokuvateatterista ulos. Kylläisenä visuaalisesta kerronnasta ja toivosta, jonka elokuva herätti. Voimme elää maailmassa rinnakkain niin, että kaikille riittää tilaa. (Suosittelen kyllä lämpimästi ruokailua ennen elokuvaelämystä, sillä vatsa voi alkaa kurnia kummasti, kun herkkuruokien valmistusta ja tarjollepanoa kuvataan lähes koko ajan.)

Kulinarismin taide
Elokuva sai minut taas kerran toivomaan, että olisin yhtä intohimoinen kulinaristi kuin Madame Mallory tai nuori intialaiskokki Hassam Haji. Mutta en ole. Nautin toki tuoreiden yrttien tuoksusta ja hyvistä raaka-aineista ja varsinkin toisten kokkauksista, mutta oma arkinen ruuanlaittoni on lievästi sanoen mielikuvituksetonta.

Lasse Hällströmin ohjaama Herkullinen elämä on hyvän mielen elokuva ruuan ja Helen Mirrenin ystäville. (Tuottajina ovat häärineet niin Oprah Winfrey kuin Steven Spielbergkin, joten emotionaalinen resepti on taattua tavaraa.) Ruuan lisäksi romantiikkaa riittää: siitä pääsevät osallisiksi niin nuoret kokit kuin vanhemmatkin kulinaristit. Helen Mirren toista Michelin-tähteä janoavana ravintoloitsijana on loistava!

Romaani taidemuotona jättää enemmän tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle, mutta tässä tapauksessa elokuva palvelee katsojaa lähes ansiokkaammin kuin kirja konsanaan tarjoamalla melko täydellisen kokonaiselämyksen. Toistaiseksi elokuvakaan ei kuitenkaan pysty välittämään maku- ja hajuaistimuksia katsomoon asti. Ehkä tulevaisuudessa saamme tuoksu- ja makusoundtrackin osana elokuvaelämystä.

Kirjallinen soundtrack
Luin juuri The Week -verkkolehdestä artikkelin Haruki Murakamin romaanien suhteesta musiikkiin. Murakamin levyhyllyssä on hänen oman arvionsa mukaan ainakin 10 000 levyä, ja kaikissa hänen teoksissaan musiikilla on tärkeä rooli. Murakamin joidenkin teosten nimet ovat tunnettujen pop-kappaleiden nimiä (Norwegian Wood), joissakin toisissa teoksissa taas klassisella musiikilla on kerronnassa tärkeä rooli: IQ84-romaanissa Leoš Janáčekin Sinfonietta; Värittömän miehen vaellusvuosissa Franz Lisztin teossarja Vaellusvuodet I-III. Jazz on Murakamin suosima kolmas musiikkilaji.

(Toim. huom. Murakamin uusin Värittömän miehen vaellusvuodet ilmestyy Tammen Keltaisessa kirjastossa syyskuussa 2014 Raisa Porrasmaan suomennoksena. Ensimmäistä kertaa Murakamin teos suomennetaan suoraan japanista eikä englannin kautta.)

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s