Tikli

Tikli

Luin eilen illalla Pulitzer-palkitun Tiklin (WSOY, 2014, suom. Hilkka Pekkanen) loppuun. Tuntuu kohtuuttomalta kirjoittaa siitä tähän mitään. Donna Tartt kirjoitti lähes 900-sivuista teostaan 10 vuotta: miten voisin tehdä sille oikeutta lyhyen blogikirjoituksen muodossa? Varsinkaan kun en harrasta juonireferaatteja. Jotain kuitenkin pitäisi kirjoittaa – muuten voin hylätä kirjablogin pitämisen kokonaan.

Tikli (The Goldfinch) on toinen lukemistani Tarttin romaaneista. Esikoinen Jumalat juhlivat öisin (The Secret History) on se toinen. Pientä ystävää en ole lukenut.

Tikli kiinnosti erityisesti Carel Fabritiuksen Tikli-maalauksen (1654) takia, joka nimeää romaanin. Maalaus on kuitenkin mukana konkreettisesti vain pienen hetkenalussa, jossain romaanin keskikohdassa ja lopussa. Suurimman osan ajasta maalaus on vain ja ainoastaan päähenkilö Theo Deckerin mielessä ja ajatuksissa. Theon ja Tiklin kohtalot yhdistyvät The Metropolitan Museum of Artin räjähdyksessä, jossa Theon äiti kuolee. Sen jälkeen maalaus on kääritty piiloon, se katoaa ja sitä etsitään.

”Jos maailmaa halusi ylipäätään ymmärtää, oli toisinaan keskityttävä vain pikkuruiseen osaan siitä, katsottava tarkkaan sitä, mikä oli käsillä, ja pantava se edustamaan suurempaa kokonaisuutta [–].”

Juuri näin Tikli toimii. Pieni maalaus edustaa jotain suurempaa elämässä. Romaani on kiehtova ja samalla surullinen. Pienestä pojasta kasvaa aikuinen, eikä kasvutarina ole kovin siloinen ja kaunis. Päähenkilöön kiintyy ja samalla ärsyyntyy. Varsinkin Theon muutto Las Vegasiin vaikuttaa hänen elämäänsä pitkään, tapaahan hän siellä Borisin ja tutustuu huumeisiin.

Nautin eniten romaanin alusta, kun edessä oli vain hyvän romaanin lukemisen odotus. Missään vaiheessa en halunnut kuitenkaan jättää Tikliä kesken, mutta joissakin kohdin sen lukeminen tuntui raskaalta. Ei kerronnan takia, joka kyllä sujuu ja toimii. Tartt osaa kirjoittaa hyvin ja tarkasti. Lähinnä raskaalta lukeminen tuntui silloin, kun kirjailija oli onnistunut kuvaamaan ihmiselämää niin, että lukija tajuaa kaiken olevan mahdollista tässä elämässä ja että kaiken voi hukata myös hyvin helposti. Nuorella on kaikki tiet edessään ja usein liikaa valintoja tehtävänään.

Eilen Suomessa vietettiin lakkiaisia tai muita koulujen päättöjuhlia. En todellakaan kaipaa sitä aikaa, kun koko elämä oli vielä edessä, mutta ei oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä. Vaikka nyt olen vanha ja valinnut omat tieni, joista osa on sulkenut pois toisia teitä, olen kuitenkin onnellinen siitä, että nyt valinnanmahdollisuuksia on vähemmän. Siksi valintoja tekee hiukan harkitummin kuin nuorena.

Theo toteaa romaanin lopussa:

Suuri suru, jota alan vasta nyt ymmärtää: emme saa valita omaa sydäntämme. Emme voi saada itseämme haluamaan sitä mikä meille on hyväksi emmekä sitä mikä on hyväksi muille. Emme saa valita, millaisia ihmisiä olemme. [–] Mitä jos ihmisellä sattuu olemaan sellainen sydän, johon ei voi luottaa–? Mitä jos sydän omista tutkimattomista syistään johdattaa ihmistä tahallisesti ja sanomattoman säteilevässä pilvessä pois terveydestä, kotielämästä, kansalaisvastuusta ja vahvoista yhteisöllisistä siteistä ja kaikista yleisesti arvostetuista hyveistä ja kaiken sen sijasta kohti turmion kaunista roihua, itsetuhoa, katastrofia. [–] Minuus jota ihminen ei halua. Sydän jolle ihminen ei voi mitään. [–]

Tartt käyttää kertojanäänenä Theon ääntä, joka pohtii sitä, miksi tuo pieni maalaus, Tikli, koskettaa häntä niin kovin. Miksi vaatimaton vangittu lintu maalauksen aiheena koskettaa häntä? Mikä maalauksen sivellintekniikassa ja väreissä aiheuttaa kiintymyksen esineeseen? Esineitä on helppo rakastaa, sen myös Hobie, Theon lähellä oleva aikuinen osoittaa. Theon rakastuminen Pippaan, toiseen museon räjähdyksestä pelastuneeseen, on vaikeaa ja mahdotonta. Pippa on viisaampi kuin Theo.

Ja toivon, että tässä on jonkinlainen suurempi totuus kärsimyksestä, tai ainakin minun käsityksestäni siitä – vaikka olen vähitellen käsittänyt, että ainoat totuudet, jotka ovat minulle tärkeitä, ovat ne, joita en pysty ymmärtämään. Se mikä on salaperäistä, epäselvää, selittämätöntä. Se mikä ei sovi kertomukseen, se missä ei ole kertomusta. Kirkas pilkahdus hädin tuskin etenevässä ketjussa. Aurinkoinen läikkä keltaisella seinällä. Yksinäisyys joka erottaa jokaisen elävän olennon kaikista muista elävistä olennoista. Murhe jota ei voi erottaa ilosta. [–] Kaikki mikä opettaa meidät puhumaan itsellemme on tärkeää; kaikki mikä auttaa meitä laulamaan itsemme pois epätoivon suosta. Tämä maalaus on kuitenkin opettanut minulle sen, että voimme puhua toisillemme ajan kuilun yli. Ja minusta tuntuu, että minulla on jotain hyvin vakavaa ja tärkeää sanottavaa teille, olemattomat lukijani, ja minusta tuntuu, että minun pitäisi sanoa se yhtä painokkaasti kuin jos seisoisin samassa huoneessa kanssanne. Että elämä – oli se mitä muuta tahansa – on lyhyt. Että kohtalo on julma mutta ei välttämättä sokea. Että luonto (tarkoittaa kuolemaa) voittaa aina, mutta se ei tarkoita, että meidän pitää kumartaa sitä ja olla sille alamainen. Että vaikka emme ehkä aina ole iloisia siitä että olemme täällä, on meidän tehtävämme antautua elämään: kahlata suoraan sen halki, suoraan likakaivon halki, ja pitää silmät ja sydän avoinna.

Haluaisin lisätä tähän kuvan maalauksesta, mutta sen tekijänoikeudet rajoittavat omaa kuvaamista enkä löytänyt tähän myöskään laillista linkkiä maalaukseen. Ostakaa kirja, ja näette maalauksen kirjan etulehdellä. Minä aion matkata Haagiin, Mauritshuisiin sitä katsomaan. Siellä on muitakin itselleni tärkeitä töitä, kuten Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru.

Se, joka haluaa lukea lisää Donna Tarttista, voi tutustua kirjailijaan esimerkiksi kahden The Guardian -lehden haastattelun kautta. Tämä on uusin, tässä kuussa julkaistu, ja tässä yksityisyydestään tarkka Tartt vastaa muutamaan pikakysymykseen itsestään. Myös Yleisradion saama tv-haastattelu on tuore. Siinä kirjailija perustelee hidasta julkaisemistahtiaan halulla kirjoittaa rauhassa. Lukijana olen iloinen, että kirjailija paneutuu yksityiskohtiin ja tekstinsä hiomiseen.

Hyviä lukuhetkiä tiiliskivikirjan parissa!

 

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s