The Woman Upstairs

Tietyt kirjat tulevat vastaan monta kertaa elämässä. Ehkä ne haluavat vain tulla luetuksi ja jaettavaksi.

Vietin vuosi sitten toukokuussa Lontoossa kaksi innostavaa viikkoa. Luin päivittäin sikäläisiä sanomalehtiä sekä huvikseni että osana journalismin ja englannin kielen opintoja.

Claire_Messud_kritiikki Photo kuva

Claire Messudin romaania The Woman Upstairs (Virago, 2013) suitsutettiin toukokuussa 2013 ainakin Guardianissa ja The Daily Telegraphissa (muita lehtiä en enää muista). Kiinnostuin romaanista kritiikkien perusteella, ja luin sen alkukielellä kesälomalla 2013. Ehdotin romaania suomennettavaksi käännöskirjaksi yhdelle kustantamolle, mutta tietääkseni romaanista ei ole tehty kustannuspäätöstä; se lienee Suomen markkinoille lopulta kuitenkin liian vähän myyvä käännöskirja dekkarien rinnalla. Harmillista. Todella harmillista. Mutta ymmärrettävää. Jos pystyt lukemaan englanniksi tai ruotsiksi, suosittelen romaania lämpimästi: se on nimittäin nyt myös ruotsinnettu.

The Woman Upstairs ei ole kirjailijansa esikoinen, mutta itse en ollut kuullut kirjailijasta mitään ennen viime vuotta. Tätä uusinta teosta mainostetaan takaliepeessä The Emperor’s Children -romaanin avulla, joka on keikkunut New York Times -bestseller-listalla aiemmin.

The Woman Upstairs -romaanin yläkerran nainen, romaanin keskushenkilö Nora Eldridge on keski-ikäinen luokanopettaja, jonka salainen unelma on aina ollut tulla taiteilijaksi. Hän on ollut kiltti tytär, hyvä kollega ja täyttänyt muiden odotukset – haaveet omasta taiteilijan urasta ovat saaneet jäädä odottamaan aikaa parempaa. Tyynen pinnan alla kuitenkin kiehuu. Nyt puhuu vihainen nainen, ja sitähän eivät kaikki kestä.

How angry am I? You don’t want to know. Nobody wants to know about that. 

I’m halfway through my life, or maybe more, and I’m finally awake to the fact that it’s in my hands alone. I’ve believed in other people, had faith, been patient, waiting for my moment – enough, already. Who have I been kidding?

Nora tutustuu uuden oppilaansa Reza Shahidin kautta myös tämän vanhempiin, äiti Sirenaan, joka tekee kansainvälistä läpimurtoa kuvataiteilijana ja isä Skandariin, joka viettää perheensä kanssa Harvardissa vuoden fellowship-tutkijana. Nora ajautuu vuodeksi kiehtovan kolmihenkisen perheen taikapiiriin. Varsinkin Sirenan ura taiteilijana rohkaisee Noraa tekemään omista unelmistaan totta.

Sirena was turning, before my eyes, into my ideal of an artist – as if I’d imagined her, and by imagining her, had conjured her into being.[–] I looked at her and saw myself, saw what suddenly seemed possible for me, too, because it was possible for her.

Naiset hankkivat yhteisen työhuoneen, jossa molemmilla on tilaa työskennellä oman projektinsa parissa. Mutta miten Noralle käy vuoden lopussa?

Päähenkilön etunimi Nora vie helposti ajatukset Strindbergin Nukkekodin Noraan ja tämän ratkaisuun. Nora Eldridge päättää toteuttaa haaveensa rakentaa pienoismalleja naiskirjailijoiden työhuoneista. Romaanin nimi, joka määrittelee Noran yläkerran naiseksi, taas palauttaa väistämättä mieleen kaikki ne kaunokirjallisuuden historian naispuoliset henkilöhahmot, jotka joutuvat taiteilemaan luovan työn ja arkisten vaateiden ristiaallokossa ja joiden luovuus herättää epävarmuutta miehissä.

Voiko näin yleistää? En osaa vastata, mutta kirjallisuudenhistoriassa tätä kysymystä on pohdittu paljon: onko naisen luovuus hurjempaa ja pelottavampaa kuin miesten, ja pitääkö sitä kahlita? (vrt. esim. Sandra Gilbertin ja Susan Gubarin feministiseen klassikkoteokseen The Madwoman in the Attic, 1979, jossa lähestytään Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (alkuper. Jane Eyre) Rochesterin mielisairaan vaimon, Bertha Masonin hahmon kautta ja tutkitaan naisten pidätellyn raivon ja suuttumuksen tunteita 1970-luvun tutkimuskehyksessä. Nyt, vuonna 2013, Suomessa, tuntuu jo aika kliseiseltä feminismiltä tämä näkökulma, mutta en voi olla sitä tähän lisäämättä, koska vihje on niin ilmiselvä. Ja jossain päin maailma aihe on edelleen ajankohtainen.)

Mielestäni romaani oli melko helppolukuinen, jos on vähänkin lukenut aiemmin kaunokirjallisuutta englanniksi. Joitakin sanoja hain sanakirjasta oman sanavarastoni laajentamiseksi, mutta lauseet olisin ymmärtänyt kyllä ilman sanakirjasessioitakin. Ehkäpä romaani vielä suomennetaankin, kuka tietää.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan sinulle hyvää pääsiäistä!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s