Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austenin vuonna 1813 julkaistu Pride and Prejudice on nyt suomennettu uudelleen. Kersti Juvan uusi suomennos ilmestyi Teokselta vuonna 2013. Ja hyvä että ilmestyi.

Ylpeys ja ennakkoluulo on edelleen ajankohtainen kuvatessaan ihmisluonnon monia eri puolia: kotikasvatus ja yhteiskuntaluokka vaikuttavat siihen, miten ihminen olosuhteisiinsa sopeutuu tai alistuu. Temperamentiltaan erilaiset ihmiset, miehet ja naiset, tutustuvat toisiinsa yhteiskunnallisten normien sallimalla tavalla. Vuonna 2014 tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen on helpompaa, mutta silti yhä toisinaan niin vaikeaa. Normeja on vähemmän, mutta jostain syystä tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa vieläkään.

Jane Austenin romaani kuvaa brittiläistä yhteiskuntaa ajanjaksona, jolloin yhteiskuntaluokalla oli suuri merkitys – varsinkin naimaikäiselle naiselle. Brittiläinen yhteiskunta on toki edelleen paljon luokkasidonnaisempi kuin Suomi. Myös sääntöperinnön alaisissa perheissä pelkkien tytärten naittaminen riittävän varakkaalle poikamiehelle aiheutti huolta ja murhetta perheen ainoalle miehelle, isälle. Bennetin perheessä tyttäriä on viisi, joten harmaita hiuksia herra Bennetille aiheutuu varsinkin, kun osa tyttäristä käyttäytyy asemaansa nähden sopimattomasti. Onneksi vanhimmat tyttäret, Jane ja romaanin varsinainen päähenkilö Elizabeth, ovat nuorempia sisaruksiaan pragmaattisempia, joskin tunteiden vietävinä myös. Rouva Bennet on opportunisti, joka haistaessaan mielestään sopivan aviomieskandidaatin lähestyvän alkaa naittaa tyttäriään yksitellen ensimmäiselle asianmukaisesti hänelle esitellylle poikamiehelle.

Nykypäivän näkökulmasta järjestetty avioliitto voisi joskus jopa toimia paremmin kuin epätoivoinen tapa etsiä rakastumisen kohdetta, joka täyttäisi kaikki toiveet. Austenin teksti on edelleen kuranttia kamaa, tämä seuraava katkelma esimerkiksi (ehkä loppua lukuunottamatta: on hyvä tietää toisesta myös mahdolliset ongelmat) summaa aika hyvin nuorena solmitun liiton onnistumisen mahdollisuudet:

Avio-onni on täysin sattuman varassa. Osapuolten luonteet voivat olla etukäteen tiedossa vaikka kuinka hyvin, ne voivat olla vaikka kuinka samanlaiset, mutta se ei edistä onnea millään tavalla. Kumpikin kasvaa ajan mittaan sen verran eri suuntaan, että siitä seuraa omat ongelmansa; ja on parempi tietää niin vähän kuin mahdollista sen ihmisen huonoista puolista, jonka kanssa viettää loppuelämänsä. 

Tai tämä Elizabethin ystävän, Charlotten huomio varautuneen Janen käytöksestä Charlotten ja Elizabethin pohtiessa sitä, pitäisikö Janen osoittaa enemmän kiinnostusta herra Binghamia kohtaan. Jos vaihtaa suomennoksen sanan kiintymys sanaksi kiinnostus, ja miettii, miten paljon monet ihmiset pelkäävät joko hylätyksi tulemista tai ympärillä olevien juoruja, jotka kohdistuvat omiin tunteisiin ja niiden osoittamiseen, on alla oleva neuvo oikeastaan aika pätevä edelleen. Ehkä ihmisten pitäisi osoittaa kiinnostustaan rohkeammin niitä ihmisiä kohtaan, joista he ovat kiinnostuneita.

[M]utta joskus voi olla haitaksikin olla niin mahdottoman varautunut. Jos nainen kätkee kiintymyksensä yhtä taitavasti sen kohteelta, tilaisuus kiinnittää miehen tunteet voi liukua käsisitä (sic!); ja silloin on laiha lohtu se, että maailma on asiasta yhtä tietämätön. Kiintymykseen sisältyy melkein aina niin paljon turhamaisuutta tai kiitollisuutta, että sitä ei pidä jättää omaan varaansa. Aluksi ei ole niin väliä – joku miellyttää enemmän kuin toinen aivan itsestään; mutta harvalla meistä on sisua rakastua vailla rohkaisua. Yhdeksässä tilanteessa kymmenestä naisen on viisainta osoittaa enemmän kiintymystä kuin tunteekaan. Ei ole epäilystä, etteikö Bingley pitäisi sisarestasi; mutta siihen se saattaa jäädä, jos sisaresi ei yhtään auta.

Romaanin 505 sivua oli nautittavaa luettavaa. Kersti Juva on onnistunut erinomaisesti suomentajana, ja mikä ettei olisi. Juvalla on vankka brittiläisen kulttuurin ja englannin kielen tuntemus sekä hienovireinen suomen kielen taju.

Tv-sarjan useamman kerran nähtyään ei voi olla näkemättä Colin Firthiä herra Darcyna eikä Jennifer Ehleä Elizabethina. Mutta sekään ei haittaa. Romaani on niin täynnä nokkelaa dialogia ja tapainkuvausta, että lukemisen nautinto on taattu.

Suomennoksen ensimmäisestä painoksesta ovat ilmeisesti jääneet vahingossa pois suomentajan jälkisanat: ne olisivat kiinnostaneet kovasti tätä lukijaa. Pieniä typoja kirjaan oli jäänyt, mutta hyvin vähän. Kerrassaan loistava romaani ja sen suomennos.

Yhtä asiaa jäin miettimään: pitkissä virkkeissä käytetään läpi koko romaanin hyvin paljon puolipisteitä lauseiden välillä. Pitänee googlata alkukielinen romaani, jotta saan selville, johtuvatko runsaat puolipisteet alkukielen lauserytmistä. Puolipisteet sopivat kyllä luontevasti tähän monitasoiseen romaaniin.

Below is a photo of the cover of the new Finnish translation by Kersti Juva of the Pride and Prejudice by Jane Austen. (The black lines are from my filters, the actual novel is much prettier.) It has been translated into Finnish earlier but it was worth a new translation, and what a great translation we had! Thanks to the publisher Teos and Kersti Juva for giving us this new chance to discover the world of Jane Austen!

Photo-2

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Ylpeys ja ennakkoluulo

  1. Anna J. sanoo:

    Oi, voihan Ylpeys ja ennakkoluulo! Tämä uusi suomennos olisi ehdottomasti saatava käsiin jossakin vaiheessa, olen ihastellut sitä aiemmin eräässä toisessakin kirjablogissa. Ehkäpä lisään tämän kesälomalukusuunnitelmiini? Austen ja aurinko on varmasti oiva yhdistelmä!

    Kirjoitat mielenkiintoisesti ja oivaltavasti teoksesta. Olen joskus miettinyt, että entisajan hieman järjestellyt (ei kuitenkaan mitään ihan pakolla solmitut) avioliitot eivät välttämättä ole lainkaan niin paha kuin mitä länsimainen nykyihminen niistä ehkä välittömimmin ajattelee. Mutta olisihan kiva, jos järjen ja järjestelyn lisäksi löytyisi myös oikeaa rakkautta ja romantiikkaa!

    Puolipisteistä muuten sen verran, että olen huomannut joissakin englanninkielisissä kirjoissa olevan enemmän puolipisteitä kuin niiden suomennoksissa. Ainakin Montgomeryn Annan nuoruusvuosissa olen huomannut tällaista. Jos kääntäjä on halunnut noudattaa tarkemmin alkukielen välimerkitystä?

    • arjamatkalla sanoo:

      Kiitos kommentistasi Anna!
      Kannattaa lisätä lukulistalle, ehdottomasti.

      Eilen juttelin työkaverini kanssa tästä uudesta suomennoksesta, johon itse olin oikein tyytyväinen. Hän luuli, että uusi suomennos olisi vielä radikaalimmin nykysuomea eli korulauseenomaisuus olisi poissa. Itse taas pidin siitä, että vaikka kieltä on muokattu nykykielelle ominaiseen suuntaan, siihen on kuitenkin jätetty romaanin aikakauden keskustelu- ja tapakulttuuriin olennaisesti kuulunut kiertoilmaisujen ja erittäin tiukasti määriteltyjen lausekonventioiden tuntua. Olen varma, että jos vertaisin tätä suomennosta edelliseen, näkisin, että tässä Kersti Juvan uudessa on kuitenkin otettu oikeankokoinen hyppäys selkeän kielen suuntaan tyylillisiä asioita menettämättä.

      Varmasti juuri tuo puolipisteiden käyttö on yksi näistä aikakauden romaaneihin kuuluvista käytännöistä.
      Toivottavasti pääset nauttimaan romaanista pian! Hyviä lukuhetkiä!

      t. Arja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s